Sahasta: Saha aloitti toimintansa varmaan heti sotien jälkeen ja sahausta riitti,koska lankuista ja laudoista oli kova pula Suomessa. En usko,että sieltä riitti puutavaraa vientiin. Saha kävi ainakin parhaimpina vuosina kahdessa tuurissa. Pääsahurina oli ainakin Piirainen niminen mies, joka asui Rautakorven-tai Lintulammentien sahan puoleisessa päässä. Äitini oli myöskin sahalla "rimaronnana". Itse hankin myös ensimmäiset markkani sahalta. Lautatapulit olivat hiekkakankaaseen kaivettujen tolppien varassa. Tolppien vieressä kasvoi valtavasti korvasieniä, jotka poimin ja kuivasin. Sienet lähetettiin tädilleni, joka oli Keravan kansanhuoltolautakunnan johtaja. Hän pystyi hankkimaan housukankaan, josta äiti ompeli minulle siniset molskihousut. Seuraavana kesän oli partioleiri Orivedellä eräässä suuressa saaressa. Siellä laidunsi vapaana hevosia. Leirillä oli mm. "urheustehtävä", jossa piti kahlata housut jalassa kainaloita myöten vedessä. Housut kuivumaan yöksi ulos. Aamulla ei housuista ollut kuin nappia jäljellä. Hevonen oli syönyt housut. Se oli aikamoinen takaisku. Sain joltakin housut jalkaan, ettei tarvinnut teltassa istua.

Vehkaojantie

Vehkaojantie 8, sahan puoleinen pää. Ensimmäiset asukkaat olivat Luultavasti Pietarsaaresta tulleet Nymanit. Heillä oli kaksi komiaa tytärtä minun ikäisiäni Tamara ja Cesia. He eivät mielestäni asuneet kovin kauaa.Äidin kertoman mukaan he muuttivat Kanadaan. Mainittakoon että Cesia meni naimisiin joko Luxemburgin tai Lichtensteinin herttuan pojan kanssa ja hänestä tuli siten herttuatar. Että sillä lailla.

Heidän jälkeensä tulivat karjalaiset Lajuset. Lajunen teki lähellä olevaan rinteeseen navetan tapaisen, jossa he pitivät ainakin yhtä lehmää. Aikamoinen haaste hankkia lehmälle apetta, kun sitä ei ollut kunnolla ihmisillekään. Lajuset lienee olleet n. 3 korkeintaan 4 vuotta.

Heidän jälkeensä tulivat Asser ja Irja Äyhönen. He tulivat Forssan seutuvilta. Äyhöset muuttivat Taipaleeseen, joka oli vähän niin kuin "parempien ihmisten paikka". Äyhönen oli Lentokonetehtaan metsien hoidosta ja hankinnasta huolehtiva henkilö, joten hän vastasi sahalle tulevasta puusta.

Heidän jälkeensä paikalle muuttivat Saarelaiset.

Välimäkisistä vielä lyhyesti. Muutimme Vilppulan Kolhosta. Isä tuli, kun Valtion Lentokonetehdas käynnistyi. Hän asui aluksi Sukupuussa niin kauan kun Vehkaojan talot valmistui. Silloin muutimme myös me loput. Koska asuntopula oli kova niin mekin jouduimme niin sanottuun pikkuhuoneeseen ottamaan asukkaan. Ensimmäinen oli Haaga niminen mies. Hänen jälkeensä tuli muistaakseni Setälän Unto. Pispalan poikia Tampereelta. Hän meni naimisiin Ailin kanssa n.1944-45.

Meitä oli siis kolme veljestä Jukka 1930-1993.Pentti 1934-1944. Pentti hukkui Kolhin selkään ns. Mökkimatin rannasta n.100-200 m. Hänellä oli kaverina Bomannin Jaakko, joka oli saman ikäinen ja asui Myös Vehkaoja tiellä saunan puoleisessa päässä.

Vehkaojantie 6: Meitä vastapäätä olivat Salmiset: Eino ja Elma. He olivat alusta asti ainoat talon asukkaat. Lapsia oli 4. Salmisen Einohan oli Vehkaojan ainoa tosi kuntoilija. Juoksenteli pitkiä lenkkejä. Einon velihän oli olympiavoittaja Berliinin kisoissa v.1936. Eino oli kotoisin Kymenlaaksosta ja Elma Pakakoskelta Pohjois-Karjalasta.

Talon toisen pään asukkaat olivat Torrit. He tulivat Karjalasta. Vaimon nimi oli Sylvi. Pojat olivat Esko s.1935-36 ja Eino ja heillä oli sisko Eija. Eskosta tuli ekonomi taisi olla ainoita akateemisia Vehkaojalta. Hän oli pitkään Suomen Sokerin palveluksessa ja meni naimisiin Speden siskon kanssa. Molemmat pojat lienevät elossa Einon asustaessa Hallissa. Heillä oli myös alussa pikkuhuoneessa vuokralainen muistaakseni Lamppu niminen mies, joka oli melko etevä graafikko, joka suunnitteli perustetun Kuoreveden Toverien rintamerkin, johon kilpailuun itsekin töhersin ehdotuksen.

Vehkaojantie 4: .En muista nimeä, mutta heillä oli minun ikäinen poika. He olivat luultavasti mänttäläisiä ja muuttivat sinne takasin 40-50 luvun vaihteessa. Toisessa päässä asui Urho Valta niminen henkilö vaimoineen. Heillä ei ilmeisesti ollut lapsia.

Vehkaojantie 2:.Eino Valtanen. Vaimon nimeä en muista. Heillä on Esko niminen poika, joka vaikuttaa Jyväskylässä. Hän on mukana hengellisessä toiminnassa. Talon toisessa päässä oli Pouru-niminen mies. Ilmeisesti naimissa. Pouru oli autonkuljettajana lentokonetehtaalla. Ei paljon muita havaintoja. Metsämies, jolla oli ajokoira.

Vehkaojantie 19: Tien puoleisessa päässä oli lapseton pari. Miehen nimi oli Väinö ja heillä oli kasvattipoika Kauko.

Ollaan Vehkaojantiellä talo 17, sahan puoleinen pää. Ensimmäiset asukkaat olivat Vihtori ja Maija Raittila. He muuttivat myös Kolhosta. Kaksi poikaa Kalervo ja Unto, molemmat syntyneet 20-luvulla. Muistan istuneeni Unton pyörän tarakalla, kun käytiin Pihlaistossa n.v.45-46. Untolla oli sotilaspuku. Juttelin 2000 luvun alussa Unton kanssa Kellestenaholla, jossa hän asui. Kalervo asui Suinulassa. Raittiloiden pikkuhuoneessa oli pieni kirjasto, joka tuli minulle tutuksi 40-luvun puolen välin jälkeen kun opin kunnolla lukemaan. Vihtori oli hyvä suksien rasvamestari pistäen minun sukseni monien kilpailujen edellä hyvään lyöntiin. Vihtori leikkasi myös tukkia ainakin minun. Kerran kun Vihtori hyvin pitkäksi kasvanutta tukkaani loihe lausumaan: Täältä voi löytyä vaikka oravan pesä.

Vehkaojantie 17: Toinen pää. Ensimmäiset asukkaat olivat Viipurista ( ? ) muuttaneet Martti ja Olga Lindgren. Lapset olivat Pentti ja Seija. Martti oli innokas kalamies. Hänellä oli aivan uusia kalannarraamistemppuja. Lauantaisin töitten loputta klo 14 suuntasimme matkamme Kuoreveden järvelle Martti, Pentti , joka oli samanikäinen kuin minä. Olimme ns. yökalassa ja yövyimme Kuoreveden kirkon edustalla olevassa saaressa nuotiolla. Kalaa tuli aina; kuhaa ja isoja ahvenia. Mihin ja koska Lindgrenit muuttivat minulla ei ole muistikuvaa. Vehkaojantie 15, sahan pää: Muistini mukaan siinä olisi asunut Räsänen niminen perhe. Räsäsen oli 70-luvun tamperelainen iskelmälaulaja Pauli Räsäsen setä. Pauli sai ainakin lp:stä KOTKAN RUUSU kultalevyn.

Vehkaojantie 13 päätien puoleisessa asunnossa olivat Venhot.

Mennään päätien saunan puolelle Vehkaojantie 11: Asukkaat Hans Porras perheineen. Kaksi poikaa. Toisen nimi oli Ilkka. Hans toimi partiolippukunnan KORVEN POJAT johtajana. ( JJ sai tarkistettua tietoa: Korven Kaiku oli jo sodan aikana soitellut orkesteri : Sipiläinen Alvar, Soukka Veikko, Leo Lahtinen ja Paavo Huttunen. Partiolippukunta oli Korven Pojat )
Partiotoiminta oli aika vilkasta. Itse olin mukana ns. kolkkapoikana, joka oli tarkoitettu nuoremmille pojille. Jokaiselle piti keksiä "taiteilijanimi". Torrin Eino, joka oli pienikokoinen sai nimeksi Pilke. Ajan myötä nimi haki uomaansa ja muuttui Villeksi, Niin että sitten oli Torrin Ville. Hans Porras oli innokas urheilumies. Hän oli pelannut pesäpalloa lajin päätapahtumassa Itä-Länsi pesäpallo-ottelussa. Hansilla oli veli Uno, joka oli käydessäni keskikoulua opettajana aineina piirustus ja voimistelu. Uno ei tietääkseni asunut Vehkaojalla. Merkillinen urheilutilasto on Suomen pesäpallohistoriassa. Valtion Lentokonetehdas voitti Suomen pesäpallomestaruuden v.1943. (JJ: Korjasin vuosiluvun, löytyi Wikipediasta googlehaulla "pesäpallo suomen mestaruudet") Uskon, että Hans ja Uno olivat ainakin joukkueessa. Kysymyksiä herättää, missä pelattiin yms. Kuka mahtaisi tietää. Mihin Portaat muuttivat en tiedä. Ilkasta tuli ainakin upseeri ja hän pelasi myös pesäpalloa Haminan Palloilijoiden mestaruussarjajoukkueessa. Äiti kertoi hänen kuolleen syöpään 80-luvulla, Hans toimi vielä 70-80 luvulla pesäpallotuomarina. Olin mm. Nurmossa katsomassa mestaruussarjaottelua, jossa Hans oli päätuomarina.

Jatketaan Vehkaojatietä eteenpäin: Vehkaojantie 9, saunan puoli. Siinä toimi, en tiedä kuinka kauan pienten lasten päiväkoti. Minä en siellä käynyt,mutta muistan,että siellä vieraili olisiko v.44.45 Hämeen läänin maaherra Matsson.

Vehkaojantie 7 asukkaat olivat Boman nimisiä. Heillä oli paljon lapsia yhden ollessa Jaakko niminen, joka oli samassa kanoottionnettomuudessa kuin meidän Pentti. Jaakko jaksoi uida rantaan ja pelastua.

Vehkaojantie 7 tai 9 päätien puoli: Asukkaat olivat Kalle ja Iita Onnela ja heidän aikuinen tyttärensä. Kalle lienee Karjalassa ollut ammattikalastaja, koska hän oli saanut oikeuden kalastaa Päijänteen Jämsän päässä ammattikalastajan vehkeillä. Kalat hän ilmeisesti myi Jämsään, koska ei niitä Vehkaojalla näkynyt. Kallella oli moottoripyörä, jolla hän kulki kalassa. Kyllä hän varmaan oli tehtaallakin töissä. Ei kai hän muuten olisi saanut asuntoa. Muista loppupään asukkaista minulla on hatarat tiedot, joten en rupea arvailemaan.

Sauna:

Saunan yläkerrassa oli molemmissa päissä pienet huoneistot. Toisessa päässä asui Emma Sipiläinen. Olikohan hän leski? Hänellä oli ainakin aikuinen poika Esko, joka oli armeijan palveluksessa ja muutti pois varmaan 40-luvun puolivälin paikkeilla. Äitini oli saunallakin töissä. Siellä oli pieni koppi, johon maksettiin saunamaksut ja sulkemisen jälkeen piti siivota neljä saunatilaa. Olin hänen kanssaan aika usein. En muista kuinka kauan homma kesti, mutta muistaisin sen olleen korkeitaan kolmisen vuotta ja ajoittuvan 40-luvun puoleen väliin. Ennen Vehkaojan saunan valmistumista kävimme Taipaleen saunassa, joka oli nykyisen jätevesipuhdistamon paikalla

Kesäaikaan pato oli kovassa käytössä. Vettä oli sen verran, että pystyi reunalta varovasti sukeltamaan. Sauna oli myös koko Kuoreveden hiihtokeskus. Hiihtokilpailuja pidettiin lokakuulta maalis- huhtikuulle lähes joka pyhä. Latuja oli 3,5 ja pisin oli ehkä 10 km, joka kiersi Lintulammen takaa Pihlajavuoren (Halivuori?) päälle ja sieltä mutkitellen saunalle. Itse hiihdin myös aina kun sarja löytyi. Kerran tulin neljänneksi. Palkintoja oli kolmelle parhaalle, muuta jossain tyttöjen sarjassa ei ollut kuin kaksi osanottajaa niin sieltä jäi jakamatta Anni Swanin Kaarinan kesäloma niminen kirja. Se annettiin minulle. Minulle vähän irvisteltiin, että onko kirja luettu. Kyllä minä sen luin, eikä se hassumpi ollut.

Rautakorventie

Rautakorventie 18:. Ensimmäiset asukkaat olivat Jyväskylästä saapuneet Teuvo Mäkiaho perheineen, Heillä oli paljon lapsia. Yksi oli minun ikäinen Eero. Oltiin Eeron kanssa v.47-48 jonkun veneellä äitienpäivänä kokemassa jonkun katiskaa. Paikka oli melkein sama, missä Pentti oli hukkunut. Katiskaa nostettaessa vene kaatui. Vesi oli tuskin kymmentä astettakaan. Siinä meinasi käydä kylmät. Huusimme apua ja rannalta joku mies kuuli huutomme ja tuli pelastamaan meidät

Teuvo Mäkiaho toi jalkapallon Vehkaojalle ja koko Kuorevedelle. Palloa potkittiin Kuoreveden Toverien nimissä. Miehet ja juniorit. Pelimatkoja tehtiin kuorma-autolla, jossa oli lavalla koppi. Kopissa oli kolme pitkää penkkiä, joten sinne mahtui mies- ja poikajoukkue. Kuskina oli usein Väinö Mikkola joka asui Palokunnan talolla ja oli Lentokonetehtaan vakituinen kuorma-autonkuljettaja. Pelimatkoja tehtiin Mänttään, Orivedelle, Korkeakoskelle, Hirsilään, Jämsänkoskelle. Palloa potkittiin Tovereiden porukkana v.1956, jolloin perustettiin Saarikosken Pentti suurimpana puuhamiehenä Kuoreveden Pallo-56.

Mäkiahot muuttivat 50-luvun puolivälissä ilmeisesti takaisin Jyväskylään.

Rautakorventie 18 tien puoli. Asukkaana muistini mukaan Viljo Vehkamäki perheineen. Viljolla oli moottoripyörä.

Rautakorventie 16 sahan puoli: Asukkaina Lyytikäiset. Perheessä ainakin poika Kosti, jonka tapasin myöhemmin ja kertoi kiertävänsä Suomea näytellen elokuvia

Toisessa päässä olivat Ilmari ja Liisa Aaltonen ja poika Esko minua 3-4 vuotta nuorempi. Aaltonen oli puupuolen pomo. Muuttivat 50-luvun vaihteessa Taipaleeseen ja sieltä åari-kolme vuotta myöhemmin takaisin Hämeenlinnaan, josta olivat tulleet. Ilmari oli H:linnassa vankilassa työnjohtajana. Esko jatkoi isäänsä uraa vankilapuolella ja pääsi eläkkeelle n.3 vuotta sitten Katajanokan vankilan johtajan virasta. Ilmari kuoli v.1972 sydänkohtaukseen Saksassa ollessaan katsomassa Mynchenin o-kisoja. (Ilmari Aaltosesta on kuva Huusarien kastejuhlassa /JJn lisäys)

Rautakorventie 14 tien vieressä: Tien puoleisessa päässä asuivat Haapaset,jotka tulivat Vilppulasta. Kallella ja Mandilla oli paljon lapsia. Vanhin on Raimo. Seuraavat Reino, Raili ja Rainer, jotka olivat sotalapsina Ruotsissa. Palasivat Vehkaojalle n.1945. Raili palasi takasin pysyvästi Ruotsiin. Haapaset muuttivat myöhemmin tien toiselle puolelle taloon 20 tai 21.Olisiko tiellä ollut liian vilkas liikenne?

Tien toisella puolella oli Matti Montonen, karjalaisia. Matti oli hyvä veneentekijä. Rakensi talon myöhemmin Kolhinselän rantaan. Muista asukkaista tien sen puoleisista asukkaista ei muuta kuin, että talossa n:o 23 Poutanen perheineen.

Rautakorventie 1

Toisessa päässä asui hitsari Valde Niku. Taisivat muuttaa Helsinkiin. Heitä vastaapäätä asuivat Moijaset. Lapseton pari, joka muutti Kolhosta. (JJn lisäys: Moijasella oli kyllä lapsia: Voitto, Toivo ja Lempi, ilmeisesti aiemmasta avioliitosta ) Toisella puolella  tietä asui puuseppä Poutanen, joka rakensi tai osti talon Hallinmäeltä.

Lintulammentie tien puoleinen talo. Johannes Botherus, joka muutti Vehkaojalle ehkä 40-luvun lopussa. Hän oli mielestäni insinööri ja hänellä oli Vehkaoja ainoa h-auto.

Heille syntyi 1951 Ilkka-poika, joka on varmasti päässyt Vehkaojalaisista pisimmälle päässyt ainakin taloudellisesti. Hän omistaa Lahden lähellä suuren Erkkylän kartanon. Lisäksi hän on Sini-tuotteen omistaja, Amer yhtymän suurin yksityisomistaja. Monissa pörssiyhtiöissä hallitusjäsenenä mm. YIT:n hallituksen puh.joht.

Hänen syntymäkunnakseen ilmoitetaan Kuorevesi.

Toisessa päässä asuivat Saarikosket. Isä oli Jussi. Kova onkimies; aina kesäaikaan Mökki-Matin rannassa ongella. Keli kun keli. Lapset Hilkka, Pentti ja Arvi.

Vielä Johannes Brotheruksesta. Olen löytänyt jostain kirjoista tiedon, että tämän niminen mies olisi ollut taistelulentäjänä jatkosodan aikana. Hän on kotiutunut -45. Suorittanut dipl.ins.tutkinnon 4-5 vuodessa ja tullut Lentokonetehtaalle ensimmäiseen työpaikkaansa.

Limunaatitehdas

Rautakorventiellä asui Koiranen niminen mies, jolla oli Haikarainen-nimisen (JJ korjasi nimen: Haikarainen ) miehen kanssa 50-luvun vaihteessa Vehkaojalla limonaditehdas. "Tehdas" oli pienessä puurakennuksessa, joka oli pari-kolmekymmentä metriä Pourun asunnosta Taipaleeseen päin. Rakennuksen alkuperä oli ilmeisesti ollut Pourun henkilöauton autotalli, koska Pouru oli tehtaan henkilöauton kuljettaja.

Tehtaalla oli työssä Sallisen Olli ja Haapasen Raimo, jotka pulottivat muistaakseni sitruunasoodaa ja portteria. Äitini oli pesemässä pulloja. Kävin joskus tehtaalla ja sain pojilta makiaa esanssia. Yritys ei toiminuut kovinkaan pitkään ja kesäaika taisi olla kiireisintä. Koirasella oli lyhytlavainen letukka, jolla hän kuskasi juomia kauppoihin.

Lentokonejuttuja vielä

N.v.44-45 ns.kivilouskan taakse teki yksipaikkainen sotilaskone pakkolaskun. Juostiin joukolla katsomaan. Siisti tapaus. Kone oli tullut männynlatvoja katkoen siististi maahan lentäjä ehjänä. (Lentäjä Juurikas, kone Fiat )

Lintulammentie 11 B ensimmäiset asukkaat olivat Jussi Pahkinen perheineen, johon kuuluivat ainakin minunikäinen Erkki sekä ilmeisesti Jussin vanhemmat. Mummu kävi jonkin verran hieromassa, koska oli hieronut äitiänikin. Kanttori Osmo Sahinvaara toi Kuorevedelle tiernapoikaidean. Niinpä hän harjoituttikin Sallisen Ollia (herodes), Haapasen Raimoa (Knihti) Pahkisen Erkkiä (tähdenpyörittäjä) ja minua (Mänkki) esiintymiskelpoisiksi. Parina jouluna kierrettiin joulun alla esiintymässä. Suurin kuulijakunta oli Valmetin joulujuhlassa Palokunnantalolla.

Pahkisen Jussilla oli valokuvausvehkeet, pössäytti oikein magnesiumjauhoa ja laukaisi samalla. Jussi otti meistä pari kuvaa kotonaan. Ei oikein hyvälaatuisia.

Erkin muistan ikäni, kun hän Vehkaojalla koulun rappusilla eka- tai tokaluokalla tinttasi minua nenään, niin että verta tuli kuin härän kurkusta.

Pahkiset muuttivat Jyväskylään n.40-luvun lopulla tai pari kolme vuotta myöhemmin ja perustivat sinne autokoulun.

Palokunnan talo oli monipuolinen urheilu-ja kultuurikeskus. Tansseja oli talviaikaan harva se lauantai. Yhtyeitä oli mm. Tampereelta Matti Heinivahon Pelimannipojat, Seinäjoelta vieraili mm. Laulavat Toloset, jossa yksi soittaja osasi jodlata. Palokunnan talolla tanssin ensimmäisen tanssini. Kappale oli "Kuolleet Lehdet"

Sodan jälkeen, kun huveja ja tansseja sai jälleen järjestää, Palokunnantalolla kävi sen ajan "tähtiä": Henry Theel, Annikki Tähti, Tapio Rautavaara muutamia mainitakseni. Minulle on jäänyt mieleeni päällimmäiseksi Valmeti joulujuhlat ja Tampereen Työväen teatterin esiintyjistä Eero Roine. Mainio hauskuttaja ja näyttelijä, mutta niin on lapsetkin.

Kulttuuripuolesta on jäänyt mieleen jokaviikkoiset shakki-illat isän kanssa kahviossa. Sisäliikuntaahan talossa on järjestetty 90-luvulle asti, koska äiti kävi jumpassa vielä silloin. Onkohan nykyään käyttökiellossa? Jatkuu huomenna, sanoi Kalle-Kustaa Korkki.