Katsaus kirjastotoiminnan historiaan Hallissa.

Haastateltava: kirjastonhoitaja (emerita) Aino Koivunen 94 v

Haastattelija: Liisa Kahilakoski (tytär)

Jämsä 5.2.2009

Ensinnäkin kiitokset Jari Jakobsonille aloitteellisuudesta kartoittaa Vehkaojan historiaa. Kirjaston nimi mainitaan muutaman kerran, joten se kirvoitti ajatuksen jututtaa äitiäni kirjastotoiminnan kehityksestä hänen toimikaudellaan Hallissa.

Koivusen perhe muutti Mäntästä Vehkaojalle vuonna 1945. Vehkaojalla asui silloin Hoikan perhe ja rouva Mirja Hoikka hoiti pääkirjastoa Suinulassa. Kirjasto sijaitsi silloisessa kunnan virastotalossa. Auliisti muita palvelevana rva Hoikka alkoi tuoda Suinulasta kirjoja Vehkaojalle lainattaviksi. Kun kirjat oli luettu, vei hän ne takaisin Suinulaan ja toi uusia tilalle. Näin vaatimattomasti alkoi kirjastotoiminta Vehkaojalla.

Muutaman vuoden kuluttua perustettiin Vehkaojalle oma sivukirjasto, joka toimi ensin Jokiniemen pikkukamarissa. Sieltä kirjasto muutti Vihtori Raittilan pikkukamariin.

Rouva Hoikan muutettua pois Kuorevedeltä ”testamenttasi” hän kirjastonhoidon Aino Koivuselle. Näin alkoi äitini kolmekymmentä vuotta kestänyt toiminta kirjastonhoitajana.

Kirjastosta tulikin sitten Koivusen perheen ”lempilapsi”. Kirjasto oli avoinna kaksi kertaa viikossa iltaisin. Koskaan ei tarvinnut laittaa lappua luukulle, että kirjasto olisi suljettu. Jos Aino-äiti sattui olemaan sairaana, astui isä-Toimi tilalle. Lainaustoiminta oli hyvin vilkasta. Siellä kävivät niin aikuiset kuin lapset. Hilkka Taiviokin kertoi muisteluissaan olleensa ahkera kirjastossa kävijä.

Kirjastoa ei hoidettu ilman ohjausta. Kirjaston ”yläpuolella” oli kirjastolautakunta, joka piti säännöllisin väliajoin kokouksiaan, missä esim. päätettiin uusien kirjojen hankinnasta. Kirjat tilattiin Hallissa toimineen kirjakaupan kautta. Kirjat tuotiin Koivusen kamariin, missä äitini leimasi, liimasi lainauslappuset takakanteen, luetteloi kirjat korteille ym. Moninaisten toimintojen jälkeen kirjat olivatkin valmiit siirrettäviksi kirjastoon ahkerien lainaajien iloksi. Kirjojen hankintaan käytettävissä olevat varat eivät olleet runsaat, mutta kaikki olivat tyytyväisiä ilmaiseen virkistykseen.

Byrokratiasta vielä sen verran, että valtion puolesta kirjastotoiminnan kävi tarkastamassa muutaman vuoden välein kirjastontarkastaja Kaarina Ranta. Se oli SUURI ASIA. Sitä tapausta valmisteltiin. Tarkastaja yöpyi Koivusilla ja hänestä tuli melkein perheenjäsen.

Vehkaojalla toiminut kansakoulu siirtyi Taipaleeseen valmistuneeseen uuteen koulurakennukseen. Kun rakennusta laajennettiin, saatiin uudissiipeen tilat myös kirjastolle. Näin Vehkaojan sivukirjasto muutti Taipaleeseen. Uudet ja tilavammat tilat olivat lainaajille tervetulleet.

Kuorevedellä toimi myös pääkirjasto Suinulassa. Sitä hoiti Aili Tervo. Hänen luovuttua kirjastonhoidosta Aino Koivunen hoiti sekä Suinulan pääkirjastoa että Hallin sivukirjastoa. Sanotaan ettei vierivä kivi sammaloidu. Jälleen kerran sivukirjasto siirtyi uusiin tiloihin. Nyt Kellestenaholle Säästöpankin rakennukseen. Samassa rakennuksessa oli myös Männyn ruokakauppa. Siinä olivat vierekkäin sekä ruumiin että hengen ravintoa tarjoavat tilat. Myöhemmin kirjastolautakunnan päätöksellä Hallin sivukirjasto muutettiin pääkirjastoksi ja Suinulaan jäi sivutoimipiste.

Kuva Raittilan pikkukamarista Vehkaojantie 17