MUISTELMIA VEHKAOJAN AJOILTA

Saavuin Vehkaojalle 15.12.1947 juuri joulun alla. Maaseudulla kasvaneena tuntui oudolta, kun lapsia oli paljon. Tosin tutustuminen toisiin lapsiin tapahtui verkkaisesti. Kuitenkin vajaa kymmenen vuotta kului nopeasti, ja paljon hyviä muistoja jäi mieleen. Niitä koitan tässä hieman kaivella muistilokeroista. Outo asia oli lentokoneiden aiheuttama melu. Koneita tuli ja lähti ympäri vuorokauden. Maalla asuessa lentokoneen äänen kuuluessa juostiin perunakellariin ” suojaan ”. Ääniin tottui, ja pikkuhiljaa eri merkkisten koneiden mootorin ääni paljasti mikä kone oli lähestymässä. Kesäisin järjestettiin lentonäytöksiä. Immelmannit ja syöksykierteet tulivat tutuiksi. Mieliinpainuvin temppu, oli liinan noukkiminen noin metrin korkuisen kepin päästä lentokoneen siiven kärjessä olevalla piikillä. Syksyisin pidettiin moottoripyörälijöille TT ajot. Polttoaineen käry ja savu oli melkoinen Poikien pyörien tuntemus kasvoi ja silmät kiiluen haaveiltiin minkälaisen pyörän haluaisin.

Suursuon taakse innokkaat talkoolaiset rakensivat hyppyrimäen. Mäessä oli noin neljä metriä korkea vauhtimäen torni. Mäestä hypättiin muistini mukaan kymmekunta metriä. Kun mäki valmistui alettiin kokeilla hyppyjä. Nousin toisten joukossa torniin. Jotkut aikuisen kielsivät minulta hyppäämisen ja sukset kainalossa alas tornista. Eihän asia siihen jäänyt. Kun tiesin, ettei hyppyrillä ollut ketään, illan hämärässä lähdin hyppyrille. Kyllähän se varmaan pelotti, mutta alas tulin sukset jalassa tosin taisi hyppy jäädä ”kumpuun”. Eipä tuo mäenlasku ollut kovin mieluisa harrastus vanhemmille, kun suksia katkesi useamman kerran.

Kalastaminen oli lempiharrastus.Väinö oli pienviljelijä/ kalastajan poika Laatokan saaristosta. Sain kotoa opin kalastusvälineiden valmitamisesta. Kaloja pyydystettiin ympäri vuoden. Talvella pidettiin maderysiä Eväjärvessä. Lauantaisin koulun jälkeen menin usein jäälle, ja hakkasin rysäavannot auki. Väinö tuli töistä päästyään perässä. Näin jouduimme ennen pimeää kotiin. Kevätaurigon sulatetua jäät ohueksi puikkojääksi laitetiin rysät saaren kaislikkoiseen rantaan mahdollisimman lähelle rantaa. Kalakaverina oli Jaakko Saukko naapurista. Rysät joutuivat olemaan kokematta pariviikkoa, kun olimme kyläreissussa. Oli varmaan pääsiäisen aika. Kun tulimme kotiin, Jaakko pyysi käymään. Hän kävi kellarista ison pärekorin, jossa oli kevään ensimmäinen haukisaalis. Isoin hauki painoi yli kymmmenen kiloa. Markkinointi pelasi siten, että minä sain säkkiin ahdetun hauen vietäväksi Mänttään kaupattavaksi. Säkki poikittain pyörän tarakkaan ja linja-autopysäkille Sukupuuhun. Asetuin auton takaosaan. Siinä alkoi miesporukka kiusata onko pojalla vasikanpuolikas säkissä. Sanoin siinä olevan hauen. Kun eivät uskoneet, avasin käärön pyrstöpuolelta. Mäntässä hauki olalla kävelin torin vieressä olevan ravintola Männyn toiseen kerrokseen. Paikkaa kutsuttiin ”Männynlatvaksi”. Kala kelpasi hyvin ja maksun lisäksi muistan saaneeni ylimääräisenä limsaa ja pullaa.

Kauko Puputti

Kauko vuonna 1957

Tässä kuvassa Väinö Puputti radion vieressä, Hilma haitaristin pään takana.
Sama kuva on Seija Aarnion kuvissa, mutta tämä on paremmin skannattu. Viljo Vehkamäki selvästi tunnistettavissa.